kiiltomato

etsii uutta päätoimittajaa… olisi kiva nähdä kuka valitaan… kun hallituksessa, toimituskunnassa whatever, istuu Jarkko Tonttu, on selvää, että päätoimittajalla pitää olla ruskea kieli… onko hän jo joku vanhastaan tunnettu kaikesta vaikenevan brezhneviläisen pysähtyneistön jäsen… vai saammeko tietää jonkun uuden nuolijan ja pysähtyneistön edustajan nimen… sinänsä päätoimittajalla ei ole väliä, koska kiiltomadossa arvosteltavista runokirjoista päättää Jarkko Tonttu (lakimies, mutta ei kirjailija), nykyinen päätoimittaja Karo Hämäläinenhän on taloustoimittaja, ei kirjailija…

yritin selvittää sitä päätöksentekoa kiiltomadossa, mutta se on läpinäkymätöntä, vaikka lukukeskus ja kiiltomato pyörivät julkisella rahalla: opetus- ja kulttuuriministeriö, svenska kulturfonden ja werner söderström osakeyhtiön kirjallisuussäätiö…

Advertisements

olen vain yrittänyt

terrorisoida sitä yleistä käytäntöä, jonka mukaan kolmen, neljän tuhannen suomen kielen (yleisimmillä) sanoilla kirjoitettu proosa, joka on pätkitty säkeiksi on runoutta. Ei, se on vain säkeiksi pätkittyä proosaa, pintaa jonka alla ei ole kerroksia, jotka tekevät runosta runon.

“Tapaus sattui Tennesseen Nashvillessa. Rannalta löytyi kuolleena nainen. Ainoastaan hänen vaginansa oli yhä elossa. Tutkijaryhmä päätyi pian toteamaan tämän hukkuneeksi todetun naisen kehossa hysteerisesti nauravan vaginan sukupuolielintä kohdanneeksi akuutiksi traumaperäiseksi stressitilaksi jonka jälkeen vagina päädyttiin lopettamaan pikaisten tutkimusten jälkeen olosuhteiden pakottamana. Pahempaa olisi ollut yksinkertaisesti jättää se yksin kitumaan ilman siihen kuuluvaa naista. Vuoden 1999 kesäkuussa löytyi Filippiineiltä todistetusti hymyilevä vagina kun 20-vuotias neitsyt Amanah Baybay kirjautui lääkäriin kokiessaan kiusalliseksi vaginassaan ilmenneen hilpeän puheliaisuuden joka ei lakannut edes yöaikaan vaan häiritsi kaikkia talossa nukkuvia. Vaginan emotionaalisen ruokkimisen (kypsä, tunteessa kestävä ja iloinen vagina) yleishoito-ohjeeksi riittänee hyvin päivittäinen kevyt tai leikkisä keskustelu. Vagina pitää huomionosoituksista, eikä se pane pahakseen myöskään pientä silittelyä tai paijaamista. Vaginan oiretta surullisuuteen ei pidä missään olosuhteissa ohittaa. Tilanne voi havaittaessa olla akuutti, sillä synkkä vagina yleensä on ensimmäinen oire surullisesta vaginasta, jonka kanssa ei olosuhteista riippumatta ole leikkimistä. Kohdattaessa surullinen vagina huomionosoituksin sekä rakkaudellisin tunteenilmaisuin. Normaali, keskikokoinen ja suurikin vagina hyötyy päivittäisestä huomiosta ennakoitua laaja-alaisemmin. On myös mahdollista, että naisen vagina voi joutua niin syvän surullisuuden valtaan, ettei mikään onnellinenkaan tapahtuma tai lempeinkään hyväily enää pysty kohottamaan tämän alakuloiseksi muuttuneen elimen tunnetta. Tuoreimpien tapauskertomusten valossa voidaan kuitenkin todeta, että surullisia vaginoita on Greenwichista länteen vähiten suhteessa itäiseen pallonpuoliskoon, joista jälkimmäisessä on todettu suhteessa väkilukuun selkeästi eniten pysyvästi melankolisia vaginoita, lat. vulva melancholica. Näiden lajityypillisina tunnusmerkkeinä pidetään haluttomuutta osallistua naistenvälisiin kokoontumisiin, joissa vaginan on mahdollista avata suunsa ja vihdoin puhua. Eräissä tapaustutkimuksissa on havaittu myös suhteellisesti liian surulliseksi ryhtyneen vaginan vulva desperatan laaja-alaiseksi levinnyttä ja kestävää tyytymättömyyttä, sekä kehoon leviävää turtuneisuuden tunnetta. Suhteellisesti liian surullinen vagina vaikuttaa naisen kehossa siten, että hänen tärkein sukuelimensä – hänen ihonsa – ei oireyhtymän edetessä reagoi vaadittavissa määrin edes viipyileviin tunteellisiin hyväilyihin saati leikkisään ja kisailevaan kosketukseen, jonka kevyt tunto iholla on yleensä omiaan nostattamaan vaginan kokonaistunnetta. Surullisten vaginoiden alalaji on itsetuhoiset vaginat. Näiden tuhovietti indikoi laajemmin sen kaltaiseen alakuloon, jota löytyy ainoastaan tietyillä niveljalkaisilla hämähäkkilajeilla. Niveljalkaisilla on useita lajeja, joiden naaraat syövät koiraan parittelun jälkeen tai jopa sen aikana. Hämähäkkinaaraan käyttäytymistavan kehittymisestä on esitetty useita teorioita, joista ehkä todennäköisin on, että naaras yksinkertaisesti käyttää hyväkseen koiraan sisältämät ravintoaineet ja energian. (Tosin useimpien hämähäkkilajien koiraat ovat niin pieniä verrattuna naaraisiin, että niiden merkitys ravintona ei voi olla kovin suuri.) Joidenkin selvitysten mukaan aasialaisten naisten vaginoiden tunnetilat vaihtelevat puuskittaisista pirskahtelevista hyväntuulisuuksista kohtuullisiin jaksoihin kestävämpää tunnetta, jonka alasävyjen kategoriasta on tunnistettavissa mm. astevaihtelultaan keskivahva, viipyilevä melankolia. Eurooppalaiset naiset ovat yleisesti ottaen hilpeämpää lajia, vaikka heidän vaginansa tunteellinen vapaus onkin yhä rinnastettavissa kevätauringon sulattamien meren jäiden perässä vaeltavien hyljeparvien hetkittäiseen oleiluun rannan läheisyydessä. Tällainen ilmiö on Perämeren viimeisten jäiden rannoilla varsin yleinen. Ennen kuin meri on vielä kokonaan sula, on kova etelätuuli täyttänyt sataman ja jo jäistä vapautuneen poukaman hetkeksi uudelleen jäillä, joiden mukana rannan läheisyyteen ajautuu yli satapäinen hyljeparvi paistattelemaan päivää ja nauttimaan viimeisistä jäljellä olevista jäälautoista. Normaali, terve vagina reagoi aina voimallisesti puhuttuun kieleen. Onkin suotavaa puhella vaginalle myös alkuun turhanaikaisilta tuntuvia asioita. Tällaisen keveyden saattelemana vagina saattaa hyvinkin avautua ja tunnustaa lopulta voimattoman tilansa naisen omasta vastustelusta huolimatta. Silloin saatat kuulla naisen sanovan: ”Kiitos kysymästä. Minä voin aivan hyvin. Olen onnellinen, terve ja iloinen, mutta minun vaginani on ollut viime aikoina hieman synkkä.”

“Runo” löytyy täältä.

hesarin kulttuurilla

on tällainen pikaliima/korjaussarja, jota käytettiin viime viikon lopulla, ensin näytelmä ‘haukuttiin’ ja sitten heti seuraavana päivänä tuli korjaussarja, ystävä nosti ystävänsä poikkeukselliseksi lahjakkuudeksi, jonka maailmanlaajuista neroutta suomessa ei ole ymmärretty, nopea ja hyvä palvelu, jota tietysti voitaisiin laajentaa myös muitten taiteenlajien arvosteluihin…

tätä kai voisi jo nimittää keskuskomiteoitten ja ‘taiteilijoitten’ keskinäiseksi perseennuolemiseksi.

siri kolu ja ansa aarnio

(keitä lienevät, ei aavistustakaan, paitsi kunnon perseennuolijoita ilman muuta) ovat perehtyneet koko tuotantooni (36. vuosi menossa) ja lausuvat: “Päätöstä tehtäessä kiinnitettiin huomio hakijan taiteelliseen toiminnan yleiseen merkitykseen taiteenalansa kentällä, hankkeen laatuun ja merkittävyyteen, sen laajuuteen ja yleiseen vaikuttavuuteen sekä hankkeen kustannusarvioon ja toteutuksen organisointiin.

teike 001

Ne haluavat kuolemaani asti ignoroida, nonchaleerata ja nollata minut, vaikka eivät ansaitsisi yhtäkään säettäni. Niin kuin en olisi tarpeeeksi pohjalla jo nyt, he kääntävät leukua haavassa, kiittäkää heitä, minä taidan laistaa nyt. Vitun idiootit!

antti majanderin

kirjoitus on taas laittamattomasti kyhäelty, ja osoittaa sekä hänen että Husaarin kulttuurin totaalisen tietämättömyyden ja perehtymättömyyden runouteen. “Erkka Filander lopetti 15 -vuotiaaana koulun ja julkaisi 19 -vuotiaana epämuodikkaan teoksen, runoelman. Sillä hän voitti HS:n kirjallisuuspalkinnon.” Just, niin rupes olemaan. 80- ja 90 -luvuilla runoelmia ei oikein pidetty minään, mutta kuitenkin Saarikoski julkaisi -83 “Hämärän tanssit” – se on runoelma, ja minä -84 “Ruusun varjossa”, sekin on… enkä vuoden -99 jälkeen muuta ole julkaissutkaan kuin runoelmia. Mutta minua ei lasketa, Hesari naulasi arkkuni kannen kiinni jo 2005 – arvostelija ei suostunut kirjoittamaan arvostelua kirjastani, eikä niitä ole kirjoitettu sen jälkeenkään.

Olisin mielelläni ollut juhlimassa Erkan palkintoa, mutta vuoden 2008 jälkeen ei ole kutsua kuulunut vaikka sain Hesarin kirjallisuuspalkinnon edeltäjän J.H. Erkon palkinnon -78… Minut tiputettiin niiltäkin listoilta siksi, että rohkenin kirjoittaa jotakin negatiivista Pravdan kulttuuriosastosta.

Niin kuin olen nuoremmille yrittänyt opettaa, älkää tehkö niin kuin minä tein. Älkää kirjoittako mitään negatiivista Husaarista tai muista lehdistä, ei pahaa sanaa kirjallisista instituutioista, säätiöistä, liitoista, ei henkilöitten nimiä – toisin sanoen pysy nurkassasi hiiri, rapise itseksesi, vaikene kaikesta, ja muista nuolla kaikkien persettä – niin menestyt, saat apurahoja, kirjasi arvostellaan. Jos teet niin kuin minä erehdyin tekemään, yrität puhua totta, tekosi nonchaleerataan, ja sinut vaietaan kuoliaaksi – tapetaan. Sillä heillä on valta muttei häpyä.

(Jonkun olisi kenties hyvä selvittää mitä vuosituhannen vaihteessa runoudessa tapahtui ja mikä yhteys sillä oli näihin*… mistä alkoi esim. “kielillä puhuminen”, miten paljon runoelmia on kirjoitettu tällä vuosituhannella, miten ja miksi ‘runopuhe’ on muuttunut vai onko se, jne.)
*Erwise ViolaWWW Mosaic

olen ollut

ymmärtävinäni, että ns. piraattijahdin takana ovat mm. suuret levy-yhtiöt, Sony, Warner Music… mitä niitä nyt on, ei tästä ole kauan kun poliisi vei pikkutytön tietokoneen kaikkine “maksa ja vaikene” -jutskoineen, tyttö oli ladannut Chisua ja siitä taisi räpsähtää 600 euron sakot… ovat levy-yhtiöt jotain oppineet, ne tekevät sen nyt itse… siis harrastavat piratismia…

kaaliini kun nyt vaan ei mahdu ajatus, että jos olen kirjoittanut jonkin runon (tai tehnyt käännöksen) joku muusikko ja levy-yhtiö voi sen tekstin nyysiä – minulta lupaa kysymättä – ja tehdä siitä biisin – julkaista sen levyllä, minun tietämättäni, kunhan vaan kääntäjän tai runon kirjoittajan nimi mainitaan levyn takakannessa…

poliisi on todennäköisesti juuri nyt rynnimässä Warner Musicin toimitiloihin takavarikoimaan piraattimateriaalia, eh heh, lakki on kaikilla sama…