ilonirunonurinoli

Turun sanomissa joku pölvästi rusakko, izvinite, kriitikko – kirjoittaa:

“Kriitikkona reaktioni on lähinnä hämmentynyt. Onko tämä nyt Liuhdon omien esteettisten ihanteiden mukaista nykyrunoa vai keskisormenosoitus Helsingin akateemisille runopiireille? Itse laitan pelimerkkini sille, että kyseessä on miehen oman (runollisen) lähipiirin keskinäinen ”läpändeerus”. Odottaisin syvempää sisällöllistä tai käsitteellistä tasoa tekijältä, jolla on vakaa katsomus siitä, mitä hyvän runouden tulisi olla.”

On aina hyvä merkki jos kriitikko on hämmentynyt. En ole koskaan kirjoittanut yhtään kritiikkiä, ja toivottavasti ei tarvitsekaan. En osaa anal y soida, anal xy soida, saa tikka anal xx soida. Minusta kenties tärkeintä runoudessa on oma ääni, ettei sitä ole kirjoitettu johonkin valmiiseen visvaisen homeiseen sabluunaan – mieluusti runoudessa saisi myöskin olla leikkimieltä ja huumoria – (ai sen nimi onkin “läpändeeraus”), anyway, Liuhdon kirjasta löydän nuo kaikki.


salapahapakkanen iät isojää souti
säryt tee heti ala jäätyä
jämäleini jalassa jaarana
raajassa lajini elämä jäytää
ja lait eheet tyräsi tuo
sää jos itäinen akkapaha palas

Tämähän vittu toimii ku junan vessa, etu- eli takaperin, ja nämä jaakko mikkola -rusakot menkööt tölleihinsä etsimään sitä vitun kuuluisaa “syvempää sisällöllistä tai käsitteellistä tasoa” – mitä se sitten kulloinkin on tarkoittavinaan. Pidin kirjasta ja luin sen moneen kertaan – suosittelen tutustumaan ja ostamaan. Sami Liuhdon “ilonirunonurinoli” -kokoelmaa saa esim. deikaupasta tai halvemmalla “yhdellätoista yleisvaltakunnallisella rahalla osoitteesta Sliuhto@gmail.com. Ihan tahtoessa omisteella. Huomaamattomassa kirjekuoressa.”

btw, blogistaniassa ei ole monta blogia, joissa asioista uskalletaan puhua niitten oikeilla nimillä, rehellisesti ja pelkäämättä – on kuitenkin kaksi joita pyrin seuraamaan: läskikaupungillajamaassa ja Sven Laakson Käymälä.

Advertisements