lopetan tämän blogin

ja myös runojen kirjoittamisen… tämä on toiseksi viimeinen postaus, viimeisessä voisi otsikko olla départ paul, ja se merkitsee että olen poistunut maailmasta, ja minut tullaan löytämään en tiedä mistä (jäähyväissanat kirjoitti runoilija Ville Hytönen tänään fb:ssä, kiitos niiistä, ne hakataan aikanaan kiveen):

Hannu Helin
1944-2014

“Luulin että susta olis johonkin, olin väärässä.
Olet pelkuri, jota ilman maailma olisi parempi.”
Ville Hytönen, runoilija

jk. en myöskään osallistu mitenkään fb:hen, luulen että suljen tilini aika nopeasti. netti on ihan ok, mutta siellä ei voi kertoa omia mielipiteitään, arvostuksiaan tai olla rehellinen, koska jos olet, vastassa on heti pataljoona laumahenkisiä harvestereita.

(update)

pyydän anteeksi noin sadalta päivittäiseltä lukijalta, olisin halunnut jatkaa. mutta ensin heikki sarje valehtelee, että kerjään kirjoilleni arvosteluja sieltä täältä ja tuolta. fakta on se, etten ole sitten ‘godbuy’n (2007) lähettänyt yhtäkään kirjaa millekään printti- tai id-medialle – paitsi jos on erikseen pyydetty. seuraavaksi ville hytönen toivoo minun olevan jo kuollut, ei malta odottaa puolta vuotta, jona aikana se tapahtuu. jos savukeidas kustantamon arvovaltainen kapteeni sanoo: “Luulin että susta olis johonkin, olin väärässä. Olet pelkuri, jota ilman maailma olisi parempi.” – otan vaarin, minusta ei ole mihinkään, siis lopetan kirjoittamisen, ja totean, että olen epäonnistunut elämäntyösssäni (minun pitää myös harkita uudelleen ‘alisista ylisiin, runoelmat 2010-2014’, vedänkö ne pois ja kiellän julkaisemasta koskaan (yo. toteaman mukaan ne ovat joka tapauksessa paskaa) – olen päättelevinäni että minua pitkään haukkunut ‘oxymoron’ saattaa olla heikki sarje… maailma muuttuu ja näköjään suvaitsemattomampaan suuntaan, saarikoski aikanaan ehti haukkua moneen kertaan kaikki kollegansa… jos nyt yrittää olla itselleen rehellinen, luetaan jo kuolemantuomiota.

jostakin syystä minulla lienee enemmän vihamiehiä kuin ystäviä, enkä keksi siihen muuta syytä kuin rehellisyyden, se ei ole oikein arvossa enää. – hytönen näyttää poistaneen postauksensa fb:stä, ulkomuistista se meni abt näin: “Runkkarimaista pelkuruutta ettet osallistunut Ville-Juhanin projektiin. Luulin että susta olis johonkin, olin väärässä. Olet pelkuri, jota ilman maailma olisi parempi.” – Kyse oli kirjasta ‘Mitä Finnegans Wake tarkoittaa?’, johon minun piti tehdä runollinen osuus eli ‘kääntää’ opuksen ensimmäinen kirja runoudeksi… työtä tehdessä huomasin, että eka kirja on pelkkä torso, pitää kääntää kaikki neljä kirjaa, jotta siitä saa kunnollisen käsityksen… kysyin/pyysin että he julkaisisivat kaikki neljä kirjaa, kieltäydyttiin sivumäärään vedoten. – vetäydyin hankkeesta koska ekan kirjan ‘käännös’ olisi antanut väärän ja torson kuvan Finneganista. – niinpä ‘käännös’ on nyt ‘om’ -kirjani liitteenä… sitä paitsi kuka olisi julkaissut kolme seuraavaa kirjaa ilman ensimmäistä…

hytönenhän tai sarje voisi kohtapuoliin järjestää samanmielisten vihamiesten kanssa kulkueen kusemaan ja paskantamaan uurnalleni, se olisi rehellisyyttä! – sorry mutta en jaksa vastata kommentteihin… tämä oli nyt sitten tässä, kaikki… thanks for all the fish! kiitos! ja kaikkea hyvää!

husaarin kulttuuri kunnostautui

taas kerran, vuoden 2011 kirjoista ja kriitikkojen valinnoista löytyi peräti kaksi runokokoelmaa (Henriikka on ilman muuta paikkansa luettelossa ansainnut)… mutta mutta, minusta tämä tuoksahtaa hieman tarkoitukselliselta – runous, selvästi rikkain ja kukoistavin kirjallisuuden osa tällä hetkellä Suomessa, yritetään väen väkisin kompostoida jonnekin kämäisen ja jo 100 sitten vuotta kirjoitetun juonellisen paskaproosan taakse… husaarista pitäisi ensin saada turhat, tumput ja tyhmät kriitikot pois (puhutaan nyt sitten suoraan nimillä: esim. Sanna Kangasniemi, Jukka Koskelainen, Satu Koskimies jne.), ja tilalle järkeviä ihmisiä joilla on lukutaito ja myös halu lukea erikoisempaakin kuin 50-luvun tekstiä, mutta sitä aikaa en ainakaan minä tule näkemään… jumala armahtaa, minä en…

luin ctrl alt delliä huvikseni

sattuneesta syystä (uh, vaikka vanhojen lukeminen onkin aina hirveetä). Se on yks mun parhaista kirjoista, tiukkaa ja soivaa tekstiä, ei yhtään nöyryyttä mihinkään suuntaan. – Sääli etten mä voinu jatkaa suoraan siitä, mut mä tajusin etten mä voi, rahantulo olis loppunu nopeesti. Pity… – ‘Ruusun varjossa’ oli vastaava tapaus, liian pitkä loikka yhtäkkiä – mä halusin sen nimeks ‘Sub rosa’, mutta tietenkin nimi piti suomentaa niin et sekin menetti merkityksensä…

munatonta kuin pissisten vittu (5 seconds for jk)

Vähän vaikeata, pudotin pimeässä pihalla silmälasini, astuin niitten päälle, ja nyt en näe oikeastaan mitään. Juuri kun pääsin kirjoittamasta Ctrl Alt Delistä ja että teen siitä Selitykset ja huomautukset (taitaa jäädä tekemättä) joku Johannes Knektman lähettää minulle sähköpostia ja linkin. Lisään perään Alli Kantolan kritiikin linkin Kiiltomadosta ja Pertti Lassilan Hesarista. – Mitä tästä sanoisi, runoilija isolla ärrällä en ole koskaan edes halunnut olla, ja mitään uuttahan tässä ei minulle ole. Jo ensimmäisestä kirjastani joku kirjoitti kritiikin Nokian sanomiin ja totesi loppukaneettina että “tuskin Helin itsekään ymmärtää mitä hän kirjoittaa”. – Niin se käy. Olen nyt tehnyt tätä duunia yli kolmekymmentä vuotta, ja tottunut melkein mihin vaan, mutta silti joka helvetin kerta se sattuu. Ja hallelujaa – vaikka tuskin se edes oli kirjoittajan tarkoitus – olisi tyhmää olla myöntämättä sitä.
Edited: 12:50
[Hra Nöttkött sai suhteessa kirjoituksensa tasoon ihan liikaa huomiota, vähensin sen viiteen sekuntiin. Yritin lukea postauksen uudestaan mutta hohhoijaa, alkoi väsyttää. Toivottavasti hra Nötkött on tyytyväinen statistiikkansa lukuihin, sehän oli kai kirjoituksen olennaisin ‘sanoma’]

seli seli

Aivan älytöntä. Osaan suurinpiirtein kirjan ulkoa, olen pidellyt kannen vedosta kädessäni, eihän siinä kirjassa mitään uutta mulle ole. Silti joka kerta tämä sama paska, ihan dille touhu, delaako yhtäkkiä vai ehtiikö pitää sitä kirjaa ihan kädessä. Ja mitä ne tuppaa kisojakin, kai niitäkin pitää joskus vilkuilla. Lähiluku seisoo, seli seli, aika masentavaa katsoa, että olen siitä rökeltänyt noinkin pitkät pätkät ja olen menossa vasta ekalla sivulla. – Kyllä mä sen teen, kun olen luvannu, olen vaan patalaiska ja tää kauhee kammo palata johkin vanhaan. Sorry! Just wait, plz. – Danielewskin ‘House of Leaves’ vaikuttaa selaillessa just niin pipolta kuin toivoinkin ja ‘Like A Fiery Elephant’ on… hyvä; B. S. Johnson pisti talteen kaikki mahdottomatkin laput, lisäksi se piti graafia kirjoittamisestaan, millimetripaprulla oli päivittäiset tilastot, montako sanaa ja montako tuntia ja minuuttia…kontrollifriikki.

big in japan

Jostakin kunnian- tai ei-niin-kunnianarvoisesta jyväskyläläisestä lakisafkasta "Dittmar & Indrenius" (kuulostaa laatusuklaalta) on eilen klo 16:37:08 jostain syystä käyty pistäytymässä blogissani. Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudestaankin! Keitän kahvit jos satun olemaan paikalla! Jos olisin paranoidi, ajattelisin että astialla on jotain tekemistä sen maun ja Gummerus -polkkani kanssa. Eh eh, en ole – evvk, ja perään kansainvälinen keskisormi.

Kaksi päivää ja yötä Ctrl Alt Delin ‘lähiluku’ tai jokin muu on yrittänyt halkaista päätäni kirveellä ja muilla terävillä & tylpillä esineillä – siksi suma seisoo, on pitänyt pysytellä pimeässä, pitkällään Burana -laattojen seassa jne. jne. Eikä nää niskat tästä enää ikinä muulla parane ku hirttosolmulla.