mun täytys kirjottaa

muuten mä kuolen nopeemmin, mä vittu keksin yhden lyhykäisen kirjan aiheen mut en tiä kantsiks se tehä…

Advertisements

dilhouette


jos ej raikas ilma suonen awaminen
ja etika apua tuota niin pitä puhaltamisen
kautta kurkkuun ilmaa saatettaman
tätyihin että ne senkautta tulisit
awarammaxi ja weri joka tädyiltä
on estetty niin pääsis liikkelle
jos tämä tapahtuu ennen kuin weri
peräti on hyytynyt niin taitaa se
nimittäin weri sillä tapaa tulla
tätyihin ja sieltä sydämmeen
jonka kautta kuin sydän näin
on jällen saanut liikunnon
weri sitte koko ruumisa
tulee wastauutiseen ja entiseen
juoxuunsa ja tällä tawalla taitawat
sekä löyhkistä tukahtunet
että wedesä hukkunet myös toipua
muoto jolla ilmaa tätyihin saatetan
on kahtalainen ensimmäinen ja
köykäisin eli alkiaisin joka
äkitzeltä tapahtua taitaa on
se että kuin sen tukahtunen
toinen sierain painetan umpeen
niin toiseen pistetän kiperöitzy
eli koukistettu piippu taikka
pala soukasta tupesta jonka kärki
on leikattu poikki taikka
joku muu senkaltainen ase
ja sen kautta puhalletan
suun kautta ej pidä puhaltaminen
tapahtuman muulloin kuin suurimmasa
hätätilasa koska ruumisa ei enää
tunnu eikä löytä yhtän hengen
rahtua taikka silloin kuin niitä
nimitetyjä aseita sieramiin
ei ole saapuilla

olen aina sanonut

että kopiosto on perseestä ja sen suomeen hinanneet henkilöt hyödyllisiä hölmöjä… jonkun pöljän eu:n virkamiestumpelon keksimää järjestelmää ei ajateltu loppuun asti… tarkoituksena oli jokaisen eu-maan omakielisen kirjallisuuden tukeminen… käytännössä rahat menevät j.k. rowlingin taskuun ja ehkä sieltä liikenee muutama seteli sofille ja muutamalle muulle paljon myyvälle kirjailijalle, runous ja vähälevikkinen muu kirjallisuus hyötyy siitä kai keskimäärin yhdeksän euroa.

sitä sks:ään

menevää Work in Progress VI -tekstiä tuli 405 sivua… jotenkin olen romahtanut tästä savukeitaasta… yhtäkkiä elämästä lähtikin pois kolme kuukautta ja kolme viikkoa… oksaaliplatiini -sytostaattia ehdin saada kolme kertaa ja maksimi olisi ollut kahdeksan (jäi siis uupumaan 5×3 viikkoa koskaa sytostaatti ei purrut ja lopetettin, nuorempi poika joka on lääkäri peruu syyskuun matkansa (vaikka sanoin että ei) koska lähtöni voi tapahtua ennen sitä, juuri silloin tjms… vähänkö paskalta tuntuu lähteä kun tajuaa miten paskamaisia jotkut kustantajat ovat, pilkkaavat, kiusaavat ja pilaavat kuolevan kirjailijan maineen jo etukäteen julkaisemalla keskeneräistä, ääh…

tämä blogi on kopio, samat tekstit kuin 2004-2014 -blogissakin, joka lakkaa kun en ole maksamassa serverilaskuja, en tiedä kauanko wordpress.com ‘in säilyvät…

yhtäkkiä

iski savukeidas-syndrooma, koko blogin julkaiseminen netissä ei ole järkevää, koska aina on joku korppikotka ja hyeena jossakin joka voi käyttää sitä jollakin tavalla hyödykseen. sori, jos joltakin jäi lataus kesken, ottakoon sähköpostitse yhteyttä. teen sen VI osaa jonka painatan lulussa ja lähetän SKS:ään, siellä koko matsku on luettavissa. se on täytetty, tein blogin VI osan eli edelliseen postaukseen asti valmiiksi Lulussa ja tilasin yhden kappaleen joten koko blogi on sitten luettavissa SKS:ssä (toimitan sen sinne kunhan se tulee), siinä onkin sitten kaikki, Poesia hoitaa loput… lähetin heille aikanaan (Kaikki kaikessa mukana) kaikkien “alisiin ylisiin, runoelmat 2010-2014″ toimittamattomat tekstit Lulun kirjani jos se helpottaisi toimittamista tjms. näen lulusta että siinä on 569 sivua, ja siihen sitten alisiin ylisiin päälle, sitä saa toimittaa paljonkin ja silti siitä jää jälkeeni aika paksu opus major, jätän tämän blogin nyt tähän ja siirryn varablogiin… jos minulla sattuisi olemaan jotakin sanomista jostakin… tuskinpa… niin sitä 2004-2014 blogia taisi olla yhteensä 3474 sivua, melkein kymmenen vuoden työ…

“alisiin ylisiin, runoelmat 2010-2014 -kirjan

kaikki runoelmat ovat nyt taittoina Poesialla, sen kustannussopimus ja kustannusopimus jolla Poesia voi ottaa mistä tahansa kirjastani uuden painoksen on nyt allekirjoitettu ja postissa. olen vapaa, mikään ei minua pelota, voin tehdä mitä ikinä haluan. outo tunne vie aina välillä mukanaan, aivan kuin en olisi enää tässä maailmassa, vaan lopullisesti poissa, ja sitten se ankeus, paluu tähän maailman mielettömyyteen ja nopeasti rapistuvaan lihaani.

taitoin alisiin ylisiin

lopulliseen muotoonsa, sitä tuli 139 sivua sisällyksineen… tänään pitäisi tulla ne kaksi kustannussopimusta allekirjoitettavaksi, siinä se sitten kaikki on… blogin lopun voisi tietysti julkaista Lulussa ja postittaa SKS:ään, mutta en minä taida enää jaksaa diagnoosin ja tämän Savukeidasjupakan jälkeen, joka pilasi viimeiset elämäni viikot/kuukaudet… ajasta ei kukaan tiedä mitään…