hyvää uutta vuotta

kaikille rakkaille ystävilleni ja lukijoilleni! alkava vuosi lienee viimeiseni, mutta lupaan jatkaa typerää runouttani niin kauan kuin synapsit tuottavat jotain kelvollista, ja pää kestää sytostaatteja. Hyvää uutta vuotta myös vihollisilleni, joita ei toivottavasti ole paljon. Se että rähisen ja häiriköin johtuu vain siitä, että yritän puhua totta siitä mistä tiedän (joillekin se on liikaa), perimmäinen tarkoitukseni on kuitenkin runouden puolustus, sen kehittymisen edellytysten turvaaminen, ja velvollisuuteni auttaa nuoria, niin kuin minua on aikanaan autettu.

runo on minusta

intiimiakti, jokainen runo kuin uusi partneri, joka on kohdattava antautuen, ja jokaisen runon luo lukija oman kokemus-, tieto- jne. maailmansa näköiseksi. se on hiljainen pyhä hetki pyhän runon kanssa. minä ymmärrän kyllä näitten tapahtumien merkityksen, siis runouden levittämisen idean, mutta se hukkuu usein meteliin ja humalatilaan, ja jää pelkäksi pinnalliseksi huuhaaksi, mutta ei siinä mitään, jatkakaa. Skaalaa voisi jopa laajentaa – nyt tyydytään järkkäilemään runo-osuutta & esiintyjiä EKF:ään (Tampereella 15.2) niin, että ohjelmassa on “runoja istuen, juosten ja seisten” – kollaasimainen runoesitys yhteistyössä Jano-runouslehden kanssa” – suosio olisi taatumpi, runoutta janoava yleisö suurempi jos runoja esitettäisiin myös kusten, paskantaen ja naiden – vaikkapa pianon päällä, perinteisesti…

jotenkin minusta tuntuu

että loppu on lähellä, en selviä tästä tulehduksesta, ja että edessä on sepsis… höpisen täällä unohtaaakseni, sorry… minusta saa väärän kuvan, vaikka tekstini kertovatkin totuuden, olin silti iloinen, hauska ja positiivinen ihminen… nyt seuraa rajoituksia: helvetissä (jota ei ole) joudun kuuntelemaan repeatillä m.a. nummista, joka ei ole koskaan saanut minussa vastakaikua, hän on huora joka tekee rahasta mitä tahansa… toiseksi: aulikki oksanen, joo, katsoin ohjelman valmiina syöksymään pytylle oksentamaan… syy: olen nähnyt taistolaisuuden sisältä päin, ylioppilasteatterissa, olen siitä kirjoittanutkin, olin jopa yt:n hallituksessa näitten nilkkien kanssa… viimeinen tippa olivat nämä “Kommunistisen manifestin’ opintopiirit, jotka kestivät tuntikausia – sellaiseen farssiin eivät pystyneet muut kuin taistolaiset… he tuhosivat senkin pienen utopian kipinän 60- ja 70-luvulla… luokitteleminen, leimaaminen ja myös apurahallinen tuki oli samanlaista kuin nytkin, vain suorempaa eikä niin läpinäkymätöntä keskuskomitealaisuutta kuin nyt, ääh… saan oksennusreaktion vieläkin kun kuulen taistolaisten lauluja tai näen heidän pärstiään…

alisiin ylisiin päivitetty

blogiin, myös sen kirjan loppu, lauseitten ja sanojen randomia en osaa tehdä, en myöskään tähtikuviotaittoa, mutta alkuperäinen ‘abc kiria’ teksti siellä on ja se randomina… .doc -taittona sitä on nyt sisällyksineen 71 sivua, kirjan loppuun en enää puutu, koska en osaa sitä tehdä, mutta täydennän muita osia, lisäilen palikoita… niinkauuan kuin…

olen cookie now

ollut keksivinäni… keksi vinäni… hullu kieli… miksen mie vittu alottanu Finneganin ‘kääntämistä’ 20 v sitten, ääh… aasiaan, keksivinäni uuden lopun viimeiselle kirjalleni ‘alisiin ylisiin’, viimeisen osan nimi on ‘abc kiria’, siis aapinen, siinon aakkosten mukaan meneviä lauseita, tyyliin ‘ai ai aapisapinaa’, sitten ne lauseet sekoavat, ajetaan ne randomilla, sanat hajovat tavuiksi,ja lopulta tavut hajovat kirjaimiksi, ‘tähtikuvioiksi’, moneksi sellaiseksi, tunnetuimmaksi, viimeinen voisi olla otava, mutta mikä olisi seitsemän kirjaiminen merkittävä sana, tai siis kahdeksan, koska siinä näkyisi myös pohjantähti… pitäisi keksiä… ‘täällä suomen kielen ja pohjantähden alla’ – toivon että Poesia toteuttaisi sen noin, ‘abc kirian’ teen kyllä, mutta sanojen ja tavujen ja kirjainten randomia ja taittoa tähtikuvioiksi en osaa tehdä.