mulle tuli maantaina itäkeskuksen

psykiatriselta osastolta tieto (syöpäklinikan psykiatri kirjotti lähetteen että voisinko käydä siellä keskustelemasa esim. jonkun hoitajan kanssa) se edellinen kontakti sinne kesti vuoden verran, ja se on se aika mitä ne pitää kirjoissaan al(pari kertaa kävin psykitrilla ja hoitaja soitti abt kerran kuukaudessa (kuinka voin, ihan ok) sellasia minuutin puheluja… tällaista se on terveydenhoito somessa, “me tiedetään et sä kuolet kohta, vittu sä mitään keskusteluja tartte”.

taisin suutahtaa että tätäkö tämä tuki nyt… taisin avata muutaman kaljan…

no, huomenna tiputukseen, ja sitten ne 2-3 kidutuspäivää.

kuopiosta

siellä tapahtui tasan yksi ja merkittävä, muistettava asia… uuno hiltunen teki minusta kirjailijan – toinen tärkeä henkilö ja runouteeni vaikuttanut ihminen oli Veijo Meri, ne tuntikausia kestäneet puhelut etymologioista ja kirjoista mitkä minun pitäisi hankkia ja joihin perehtyä… se että pintatason ‘alle’ kehittyi uusi taso, jota kautta runojani voi lukea ja kokea ne syvemmin, on Veijo Meren ansiota, suuri kiitos ja kunnioitus hänelle!

en jaksa yksinäisyyttä

telkkaria ja tätä kylkiluitteni takana asuvaa kuolemaa… ne eivät riitä, syöpäkliniikan psykiatri lähetti lähetteen itäkeskuksen psykiatriseen jne. ja sieltä tuli vastaus, ettei ole tarvetta… olisin vaan halunnut puhua jonkun kanssa tilanteestani (meridiaani kuolinennuste maaliskuu 2014)… niin se käy… seuraavaa syöpälääkärin vastaanotto on 17.12, yritän jaksaa siihen asti… mieleni kuitenkin sotii, kun lopputulema on selvä, miksi odottaa niitä pahoja aikoja, miks ei vois lähtee nyt kun kaikki vielä on ok… mitä merkitystä muka on sillä että kirjoitan vielä jotain abt 100 runoa kun sillä aiemmallakaan ole ollut mitään kaikua… sitä paitsi kun olen aina rehellinen ollut, seksi toimii, mutta olen sairauteni myötä muuttunut näkymättömäski, pitääkö minun siis vastoin periaatteitani langeta maksulliseen seksiin… vittu tätä syöpää…