in the broad daynight
on an old yellow moon road
miesten pyörä tanko
totta kai satula
sydän tarakalla
tavaraa ihan
mihin vaan

Advertisements

olen skandaaleissa yhä

kengissä… mikä lienee näin kauniina kesäpäivänä ainut asia jolla on merkitystä… huh huh, mutta olipas se aspera tosi syvä, ja vasta kädet on kuopan reunassa kii, mutta silti… alan hiljalleen korjata finneganin lopun raakaversiota, ja yritän sillai paeta ajatusta maanantain tuomiosta… vittu, minä teen sen loppuun jj:n (ja sen kirjan vuoksi joka en eniten minua huvittanut, naurattanut, mutta jota voi myös tutkia loputtomasti), kirjan jota olen rakastanut ja joka kenties on muuttanut minua ja kirjoittamistani jos jokin… ei kuolema niin äkkiä voi tulla etten ehtisi… nimimerkillä todella todella köyhän miehen finnegans…

tein lulussa ja tilasin sks:ään

viidennen osan, koko blogi syyskuusta 2004 on sitten niissä, jotain à 700 sivua kipale, en laita linkkejä… ja muutenkin hybristä hulluutta tehdä tällaista hölmöyttä… samoin toinen kappale (toinen Poesialle) Jälkeenjääneitä runoelmia 2010-201x SKS:ään, siis alkuperäiset tekstit, ilman Encorea… tein kun en osaa muutakaan enää tehdä, ainakaan ennen sitä 3. päivän tuomiota, loppu riippuu sitten siitä mikä se on… sorry, mutta en pysty nyt viestimään tai kommunikoimaan kenenkään kanssa, ehkä lähden koiran luo maalle… tämä viides osa sisältää blogin tekstit 27. maaliskuuta 2012 -> 24. toukokuuta 2013…

wip

en tiedä ennen kuin

3. päivä… mitä mulla on aikaa… ne ei yleensä suostu sanomaan mitään… mutta ajattelin elää ton finneganin läpi… syksyyn, if possum… sitä vitun räntää ja talvea en enää kestä… ainakaan suomessa, mutta eihän minulla ole kiitos apurahalautakuntien varaa matkustaa muuallekaan kuolemaan… olen sitä pyssyä kaivannut, jota kukaan ei voisi jäljittää… mutta kai mun pitää mennä johkin vitun bandidosiin sitä yrittään… kun kukaan ei ole edes tietävinään mistä suomessa saa pimeän aseen…

ei vittu

kun siitä finneganista on melkein puolet tehty, niin johonkin kuosiin sen vielä teen… liitteeksi Encoren loppuun tai johonkin… ja sairaaloihin tai terhokotiin en mene kuoleen, minä päätän miten, missä ja milloin, ei jokin vitun syöpä, se lukee jo eka kirjassa:

“Ei se, että elää ja kuolee, sen osaavat kaikki,
vaan tyyli miten haluan täältä lähteä,
koskaan polvistumatta, pystystä ja äkkiä,
niin kuin puu kun siihen osuu moottorisahan sarja.”