i wish i were dead

tuolla pagesin ö alla on se uusin yritys/eritys, olen ajautunut/ ajanut itseni nurkkaan. olen aina ajatellut että viimeisen kirjani pitää päättyä jokellukseen tms. ja nyt olen tutkinut lapsen kielen kehitystä jostakin 4-vuotiaasta syntymään. se oli ehkä virhe, koska nyt tiedän että kuolen kun se kirja ja jokellus on valmis.

tiesin jo viime syksynä kun olin aurorassa, että minulla on syöpä… en osaa selittää, minä vaan tiedän asioita ennakolta, vaikka se kuulostaakin ufolta… faktisesti menin auroraan siksi, että tiesin niiden passittavan minut jostain kuudennespsykoosista kolonoskopiaan. niin kävi, mutta sitä en tiennyt että se oli jo levinnyt parantumattomaksi. se oli shokki.

toivon että poesia julkaisee jälkeenjääneet tekstit, kirjoitan loppuun asti koska lupasin, en tiedä ovatko tekstini jo muuttuneet keelvottomiksi… please tell me… jos en kirjoita, ajattelen vain kuolemaa, ei esim. seitsemännen kerroksen parvekkeelta hyppääminen ole varma tapa, vaikka taas olenkin sitä veivannut.

thorlautaa kai on käyttäminen, että saan kunnon lähdön, missään terhokodeissa on halua loppua.