possum ego meminisse tuae


possum ego meminisse tuae
e jois le grans e l’olors d’enoi gandres
mais j’en ai marre déjà

Advertisements

… said jb

There are, as we know, three modes of cognition: analytical, intuitive, and the mode that was known to the Biblical prophets, revelation. What distinguishes poetry from other forms of literature is that it uses all three of them at once (gravitating primarily toward the second and the third). For all three of them are given in the language; and there are times when, by means of a single word, a single rhyme, the writer of a poem manages to find himself where no one has ever been before him, further, perhaps, than he himself would have wished for. The one who writes a poem writes it above all because verse writing is an extraordinary accelerator of conscience, of thinking, of comprehending the universe. Having experienced this acceleration once, one is no longer capable of abandoning the chance to repeat this experience; one falls into dependency on this process, the way others fall into dependency on drugs or on alcohol. One who finds himself in this sort of dependency on language is, I guess, what they call a poet.
(from nobel lecture)

Что сказать мне о жизни? Что оказалась длинной.
Только с горем я чувствую солидарность.
Но пока мне рот не забили глиной,
из него раздаваться будет лишь благодарность.

last will i am & test a ment (ii)

tarjous jota ei käytännössä ole (eikä tiedusteluihin vastata):

“Verkkokaupan perustaminen jatkaa luontevasti ntamon äskettäin toteuttamaa uudistusta, jossa kirjojemme hintoja oleellisesti laskettiin. Nyt uudet hinnat ovat Lasipalatsin Kirjakauppa Kirjan ohella tarjolla kautta maan. Pyrkimyksenämme on edelleen kehittää kumppanijärjestelmää, jonka puitteissa edulliset hinnat tulisivat mahdolliseksi myös vaihtoehtokirjakaupoissa kautta maan. Samaan aikaan toivotamme muut pien- ja vaihtoehtokustantamot tervetulleiksi mukaan verkkokirjakauppaan“, ntamon perustaja Leevi Lehto sanoo.

Ensimmäisen kerran lähetin 10. marraskuuta Aini Tolosen Lasipalatsi-sähköpostiosoitteeseen kysymyksen ottaako Kirjantamo esim. Kootut runoelmani nettikaupan sivuille ja millä ehdoilla… Seuraava yhteydenottoni oli 26. marraskuuta Kirjantamon sähköpostiosoitteeseen kirjantamo@lasipalatsi.fi… kolmas yhteydenotto oli 29. marraskuuta ja neljäs 2. joulukuuta, molemmat Kirjantamon-emailiin… Olen tarjonnut koko Pulvis & Umbran julkaistujen kirjojen listaa, mutta yhteenkään viestiini ei ole vaivauduttu vastaamaan juuta eli eitä. – Kirjantamossa näkyy kyllä olevan Savukeitaan kirjoja, ehkä on sitten niin, ettei Pulvis & Umbra ole mikään pien- tai vaihtoehtokustantamo, vaikka olen tuon rekisteröimättömän toiminimen alla julkaissut kirjoja vuodesta 1993… Siihen aikaan kun aloitin muita itse omia kirjojaan kustantavia ei ollut kuin Paavo Haavikon ArtHouse, Kytöhongan tapettua itsensä Äitini taloa ei enää ollut… J.K. Ihalainen taisi julkaista itse, Nihil Interit perustettiin 1993, mutta heidän ensimmäinen kirjansa: Tommi Parkon ja Markus Jääskeläisen yhteinen kokoelma ilmestyi vasta vuoden 1994 puolella…

Ensimmäisestä kontaktiyrityksestä Kirjantamoon on nyt karanteeni ja ylikin, enää en yritä… tämä oli vain ilmoitusasia, niillä mennään mitä on…

last will i am & test a ment (i) [old emails]

Terve, katsoin huvikseni (http://www.hs.fi/kirjat/), että kirjojani on viimeksi arvosteltu Hesarissa vuonna 2005… tänä syksynä minulta tuli julki tämä (jota pidän ‘päätyönäni’) – esa mäkinen kyseli muistaakseni joskus alkukesästä onko Pulvis & Umbralta tulossa mitään – ilmoitin tuon opuksen, mutta eihän se tietenkään päässyt mukaan edes Syksyn 2010 kaunokirjalistaan (12.9.2010) – no, olen tottunut tähän “jo-elävänä-kuollena-olemiseen” – enkä enää edes kysele sen perään, että joku kirjojani arvostelisi… pääasia, että tiedän itse mitä olen saanut aikaan. – Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintohan jaetaan nyt 17. marraskuuta, ennenhän sinne on tullut kutsu aikaisemman J.H. Erkon palkinnon saaneille – olen näemmä jo siltäkin kutsulistalta pudotettu ja kuollut – sinänsä merkityksettömiä asioita, saati sitten tämä merkityksetön raapustus – hyvää syksyn jatkoa Sinulle! – nimimerkillä ‘elegia jo eläessään’ – hannu helin

Hyvä Hannu Helin, aloitan viimeksi mainitsemastasi: Hesarin palkinnon jakotilaisuuteen kutsuttiin pitkään suurin piirtein sama porukka. Kunnes uusi esimies halusi – minusta ihan oikein – ruveta vaihtamaan väkeä. Niin siis on tehty nyt viimeiset kolme-neljä vuotta. Ja tehdään käsittääkseni jatkossakin. Joten ehkä J.H. Erkon palkinnon voittajat palaavat taas listalle, joksikin aikaa. – Paljon on syksyn uutuuskirjoja edelleen käsittelemättä, niin proosaa kuin runouttakin, ja paljon myös jää käsittelemättä myös sen jälkeen, kun olen saanut valmiiden kritiikkien vuoren ehkä ensi helmikuussa ujutettua palstoille. Kuulen nyt Pulvis & Umbran julkaisusta, “päätyöstäsi”, ensimmäisen kerran. – Mitä syksyn uutuuslistan toimittamiseen tulee, tieteelliseen tarkkuuteen emme pysty. Siksi olemme aina ihan mielellämme täydentäneet netissä olevaa listaa, kun saamme tietää sen puutteista. Joten näkemys siitä, että kirjasi “ei tietenkään päässyt edes” tulevien nimikkeiden ennakkolistalle kalskahtaa minun korvissani kovin kohtalokkaalta. – Kyllä, Hesarilla on paljon valtaa ja minulla vastuuta. Aina käsittelemättä jättämisessä ei kuitenkaan ole kysymys “Majanderin päätöksestä” vaan siitä, että kirjalle ei löydy halukasta, pätevää ja sanomalehden puitteissa toimintakykyistä kriitikkoa. Erityisen totta tämä on runouden kohdalla. – Ystävällisesti Antti Majander

Terve, ai se systeemi on muuttunut, olin siellä viimeksi sillon kun Katri Lipson sen palkinnon voitti, toissa vuonna. en tarkoittanut että haluaisin kirjani arvosteltavaksi, eikä syy ole ‘Majanderin päätöksen’ 😉 – hommasi ei ole kovin kadehdittava. tiedän hyvin, että teillä on siellä tällaisia jukkakoskelaisia, jotka suostuvat ymmärtämään ja arvostelemaan vain tietynlaista runoutta. ja kun listaa katselee, niin ‘vakituisissa’ ei ole ketään, joka mielestäni olisi pätevä sanomaan mitään perusteltua & järkevää ns. ‘kokeellisesta runoudesta’ vaikka en minä edes kirjoita ‘kokeellista runoutta’ vaan tutkivaa. siinä on vissi jo etymologinen ero, kokeminen on summitaisesti heitetyn pyydyksen kokemista, tutkiminen tökkimistä. siksi minä en ole edes aikonut lähettää ‘päätyötäni’ arvosteltavaksi, mutta olisi se kiva ollut jos se olisi mainittu Syksyn 2010 kaunokirjallisuuden listalla. kiitos vastauksesta! Parhain terveisin, Hannu Helin

(btw, tähän päivään mennessä syskyn uutuslistaa netissä ei ole ainakaan minun osaltani päivitetty)

sänds även onsdag 29.12.2010 kl 20.40 i FST5

I dokumentärfilmen Christer Kihlman om Christer Kihlman öppnar sig författaren och berättar om alla sina synder. För Kihlman är det viktigt att finna sanningen såväl i sig själv som i samhället. Enligt honom hör det till författarens jobb att gå ända till botten. När man är skoningslös mot samhället, bör man också vara obarmhärtig mot sig själv. – också här.