runodialogi

videopätkä, kiitokset Karri Kokolle! (Karrilla resize ohjeet)

Advertisements

helsingin juhlaviikot, la 26.8.2006 mbarin terassi

Ville-Juhani Sutinen & Hannu Helin: Runodialogi (mun osuus)

1.

it´s getting dark
it´s getting darker
it´s getting jurassic dark
just came to tell you that
forever has not happened yet

aurinkoa ei ehkä ole
definitely no grasshoppers
minut valittiin minuksi täksi päiväksi
kaksituumaisesti
sateen ja puitten äänin

aivolohkot ajelehtii taivaalla
illat alkaa jo viiletä
halun lamput syttyvät
omatunto ja järki nukahtavat
ja viikon luontoääni on
kaksipiippuinen
haulikko

ei ihminen miksikään muutu
turha tuskaa on lisätä
jos en olisi näin synkkä
ei olisi tähtiäkään
nythän on niin ja nyt taas ei
ihmistä käy sääli
ei sitten tipan
tippaa

2.

yksi lysti
sisäkkö eli ullakko
perimmäisen totuuden rappusilla
syytä opetella yskimään
kolme kertaa kolme kertaa kaksi kertaa
kaksi kertaa kaksi
kestää tuhat päivää
nolla ei sitäkään
uni luo minua ja minä unta
ja säkeitten haudoille
lunta

ymmärryksemme rihmaristikko neljä
ei vain kahdenna kakseutta vaan suoristaa sen
täydentää kolminaisuuden marialla
ihmisen nenä merkitsee ilmaa
joka liikuttaa vettä
pitkä nenä ja terävä leuka
ja saatana sisällä
moraalin neljä köyttä
lahjomattomuus kyky tuntea häpeää
velvollisuudentunto ja hyvät käytöstavat
ilmansuunnat ja maut
kehon nesteet ja temperamentit
kirja maalaus kitara ja shakkilauta
neljä taidetta neljä aarretta
tussinhierinkivi tussi sivellin ja paperi
ja yksi ja sen mukana kaikki
alku meni jo
ja alun loppu
nyt on lopun alku
ja sitten
loppu

3.

jos eivät hormonit niin sitten mormonit
valo on sokea oi runous
pimeys selvänäkijä
musta kylki kummallakin
devalvoitu etiikka ja omertan laki
yksi joukkue aakkosia
vastassa koko todellisuus
epätyypillinen tyypillinen työsuhde kieleen
työpaikkaromanssi
rakastajatar ja vaimo
million dollar maybe
ja ainaiset coituksen
jälkeiset

nurkkaan ahdistetulta eläimeltä
turha minulta on tulla kauniita ajatuksia hinkumaan
kanarialintua tapetin väriin
pellot kuivuu vuoret on sissien
pilvien ainoat ystävät
ja hallitsija helle
sirkuksen voimamies löi lekalla lämpömittaria
dramaattisten sopraanojen puute polttava
intiaaneilla pieniä kiviä suussa
kotikuusella mursun viikset
muistillani trukin kulmahampaat
raparperista korvat
ja kynä vasemmassa
puntissa

4.

jok´ikinen päivä
yksi helvetin odotushuone
korkein koroke synnin
palkan preliminääri
ja lukon klitoris ja labiat
selvyys ja totuus toisilleen komplementaariset
jos vaatii maailman kuvalta
liian ankaraa loogista selvyyttä
totuus hämärtyy
bohrin satavuotias varjo
roikkuu raskaana maailman yllä
ja vapaus kansaa johtamassa
on delacroix´n maalaus
louvressa

kasteesta popot sumusta nuttu
pölystä pöksyt varjosta hattu
en tiedä ketä mitä ja missä olisin
jos en olisi keksinyt luoda
itse itseäni minua ei olisi
jos nyt sitten mitään olenkaan
muuta muusien kulkuneuvo
runot jotka
loivat minut

muuta voimatta
tiistai ajattelee perjantaita
luola ei ole tien väärti
enkä minä ole
mutta minusta tulee
kerran totta
vuorovesiä sisään ja ulos hengittävä
jonkin kuun
korvalehti

5.

satavuotias koivu on vanhus
kuusisataa vuotta vanha mänty
tuhatvuotias tammi
mutta jos koivuja on kymmenen
pitää ordinaatan olla sataviisikymmentä mäntyä
turskalle on lasi vettä dagen efter
eikä majuri joka kontra-amiraalin kanssa
otti ohimarssin vastaan
ylene ikinä kenraaliluutnantiksi

olet käpyrinta hapi
älä sylje kattoon på golvet
käytä perkolaattoria epilaattorina
lankea tanoreksiaan
nupusta nuupahti outo hedelmä
billie yhä laulaa siitä
ja toiset kadut laskevat toisaalle nyt
alpeilla on lunta levätessä tuulen
ja puuterin valossa
palanen kuuta tai luuta
minä kirjoitin tämän

oikeassa kädessä aurinko
ja vasemmassa sade
matkalla suuhun
eikä sitten muuta
kuin italian
onnenpotku sisilialle
päin iberiaa
isää meitä
meritietä intiaan
ja yksikätisen
hedelmäriviä

niin se on
vuoret ne virtana
vierivi pois
ja ilo
ilo on yhä
pelkkä
palindromi

6.

kolmoselta kotiin paloin
akatemiat ovat lahonnutta puuta
ideat kalpenevat luolissaan kratioitten alla
aistien sekava hälinä
saksii akileijoja savimaljakkoon

terävät vuorenhuiput
monitorissa romahtivat horisontiksi
ja holistin neliulotteinen aa-aa
taivas oli pimeys
nippusiteillä tyhjässä kiinni
tähdet torxien negatiiveja
olin unessa valtavan vihreän parasollin
alla volgalla kuin pesässä
rahutu tuhkatriinu

piiloudun syliisi
kuin hämärälintu
kehrääjä puun oksistoon
niinkuin lentokone sakkaa
rakastan sinua
niinkuin puu kotimetsää
ja oksiaan
meri kalojaan
niin kuin kosketus ja tuuli
vyöruusuvirukselle
kevätmorsiamen kauneus
koivun kukinta koivuallergikolle
ihmiset ovat kipu
ja elämä
elämä hukkuu
kuin
styroksi

7.

tähti kattona lattiana luu
tiistai pohjois- perjantai eteläseinänä
antaa keskiviikko itään
toivo länteen
ovenamme lauantai
jalustinta lotkauttamatta
kuolemme ja annamme
toistenkin nuolla
ennen kuin tipahtaa

harakka on västäräkin aviomies
kissa hiiren äitipuoli
maailmankirjat on päästään sekaisin
ja painii perimmäisten vastausten kanssa
verenperintö pelkkää parkkihappoa
on minulla olevinaan juuret
niihin puhkee syksyllä lehdet
tässä kuvassa olen kapsahtanut katajaan
tässä on ainokaisen
hetken ainainen läsnä
ja tässä taas koira
haudattuna
kissaan

8.

ikkunapenkillä särkyy sydän
kalanäidin lintu on lentonsa lentänyt
puuropata porisee einsteinin juurella
kerrasto oli hajalla taistelu hävitty
tuho maistui makealta mätänevä liha oli hyvää
kärpäset eivät voineet olla väärässä
hallitsijamme oli helppo ja nopea tyydytys
tähti on taas noussut pohjatuuli selailee
raudan ja kuparin muistoalbumia
musta murhe tulee valaistuneen
ruohon muhammedin luo
jos kirjoittamista ei olisi
minä olisin sarai saara
ilman iisakia

tulia ei saa tehdä
näkyä vuorilla taivasta vasten
pitää heti kierähtää
toisen mättään taa
akhilleuksen kantapäät
maaliskuun iduksena
etsii tikarille oikeaa kohtaa
röyhtäisyä vasten olkaa
talot ja trotuaarit
huulet ja marseillen vaakunat
akkunat liehuu tangoissa
sylissä soi tuonpuoleinen
omenat valtoimenaan
kirja keskeltä auki
meri käärii leikkinsä
ja lähtee kotiin
jos olet tullaksesi
tule niin kuin
olisit jo
tule viivana
ja jää

9.

tarakalta täältä
katson kun taivas pyöräilee
kala joka ei osannut uida
on nyt suolittu
kotka joka pelkäsi lentämistä
kynitty
olen antanut silmille käskyn
ampua kaikkea mikä liikkuu
tappaa kaikki jänistä suurempi
hiirtä pienempi riista
joka yrittää pakoon
yli ali tai välistä rivien
joihin johdan yöksi sähkön

maa ja ilma päivettyvät
maailma päivittyy
marraskeden biitsillä
jota vasten aortan aallot lyö
tuuli päiväkodin täti
leikkii sinisen ja keltaisen lasten kanssa
ja jos jollakin ei oikeasti
ole mitään väliä niin sillä että oletetaan
vapaa tahto ja että jollakin
on väliä
vesi ja vuoret siellä sitten
ei muuta kuin vesi ja vuoret
ja sinä siinä välissä
niin monen tekijän
kumma

10.

sähkö ei ole mikään st. paulin katedraali
valkoisessa kohinassa
aistien sekavassa hälinässä
terve järki on rykelmä ennakkoluuloja
jotka ovat juurtuneet mieleen
alle kahdeksantoistavuotiaana
luonnon perusprosessit ovat irreversiibelit
puhdas olevaisuus ja olemattomuus
sama asia käytettiin sitten
maanantaisin keskiviikkoisin ja perjantaisin
kvanttiteoriaa ja tiistaisin torstaisin
ja lauantaisin aaltoteoriaa tai ei

on karmiininpuna yksi aallonpituus
tai fotonien energiamäärän
tietty arvo…
äääääääh

olen tulossa
tuolta
matkalla
sinne
tapaamaan
sitä
jota ei voi
sanoin
kuvata
{sorry, tulin vielä tän postaamaan, tää on ‘note to meself’ ja ajastettu viesti, ko. tilaisuus on muistaakseni jo ohi tämän ilmestyessä, esitystä ei ole kauheasti tuunattu; raskaalla kädellä jne. jne. tästä voisi saada ihan hyvän kernelin, jonka ympärille voisi ruveta kasaamaan kokoelmaa – paitsi että minähän en enää elinaikanani julkaise julkaisematonta runoutta, eh}

from behind the sauna

Immature poets imitate; mature poets steal; bad poets deface what they take, and good poets make it into something better, or at least something different. The good poet welds his theft into a whole of feeling which is unique, utterly different from that from which it was torn; the bad poet throws it into something which has no cohesion.

The Sacred Wood: Essays on Poetry and Criticism T.S. Eliot

onko maallamme malttia luovuttaa l. luovuus kansallisena hankkeena

Konferenssin ohjelma, Konfiskationens prognos

05.00 – 05.01 Herätys, aamupesu + -pisu
05.02 – 05.04 Aamupala (kts. köksän heippalappu ((jos löydät)))
05.05 – 05.15 Konferenssin siunaus (arkkihiippa Paarma)
05.15 – 05.25 Konferenssin avaus (opetustupee Saarela)

06.00 – 12.01 Luovuus strategiamallina (omat lapiot, ämpärit ja kurarukkaset mukaan)
– luovuusstrategia kansakunnan menestyksen tukijalkana
– luovuusstrategian teknologiamalli
– luovuusstrategian teoria ja käytäntö
– luovuusstrategian soveltava käyttö terveydenhuollossa (osana terveyttä kulttuurista -strategiaa)
– luovuusstartrek vientihankkeena

12.02 – 12.08 Seisova lounas l. pöytä (omat särpeet)
12.09 – 12.10 Päivän potta
12.10 – 12.20 Tauko (paikalla)

12.20 – 17.15 Luovuuden strategiamallista luovuuden taktiikkamalliin
– luovuustaktiikka ja blogien sisältö

– Kuka perkele sä luulet…
PAM

eilen tuli yle:n teemalta

Moskovan valot ja varjot 5/5, Marina Tsvetajevan ja Boris Pasternakin kotimuseot; näkyy tulevan tänään uusintana. Tylsä ohjelma jossa ei kerrottu mitään, mukaan oli tungettu jopa Alla Pugatshova, “Tsvetajevan kansanpainos”, tai jotakin. Joku nainen polotti Marinan runoja, Blok – ja Moskova -osastoa ainakin, tuntui niin tutulta että säikähdin ja jäin oikein katsomaan lopputekstejä. Ohjelman kääntäjä oli kyllä mainittu mutta ei runojen suomentajaa. Ei kai nyt Yle voi sentään sellasta tehdä, että pöllii lupaa kysymättä. – Ääh, mä jaksa, eikä mulla ole nyt aikaa ruveta tutkimaan asiaa, mutta vähän se haiskahtaa.