onko kulttuurillamme malttia haurastua

“Ilman kulttuuria olet pelkkä kone.” Otsikko on eilisestä Hesarista, Taideteollisen ja Sibbiksen opiskelijat ovat käyneet osoittamassa mieltään eduskunnan rappusilla. Ja hörönlörö…

Vuosi vuodelta olen enemmän ja enemmän Haavikon kannalla: suomalaista kirjallisuutta ei enää ole, eikä sitä tarvita. (Jotenkin noin se muistaakseni meni). Sen julkaisemiselle pitäisi saada jokin katto, esim. jos kirjailijan yhdenkään kirjan myynti ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana ylittänyt 3000 kappaleen rajaa, hän ei saisi julkaista enää mitään. Suomalaiseksi nykyrunoudeksi riittäisi hyvin Tommy Tabermannin, Arno Kotron ja Heli Laaksosen tuotanto ehkä myös Maaria Leinonen, Suvi Ahola ja Anja Snellman, he sentään ovat edes jotenkin ymmärrettävissä. Proosan puolella raja voisi olla 10 000 kpl, tai julkaista saisivat ne kirjailijat, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana yltäneet johonkin palkintoehdokkuuteen: Finlandia, Runeberg, Olvi, Savonia jne.

Kielen pitäisi myös olla luettavaa ja ymmärrettävää, kirjoissa saisi käyttää vain esim. suomen kielen 1113 yleisintä sanaa (Oulussa suoritetun frekvenssitutkimuksen mukaan jo sadan yleisimmän sanan joukko muodostaa teksteistä keskimäärin kolmanneksen, ja tuhat yleisintä sanaa kattaa noin 65 prosenttia).

Kirjastot, kirjakaupat ja kodit hukkuvat turhiin kirjoihin, joita kukaan ei (enää) koskaan lue. Kirjaa on hankala polttaa, pitäisi kehittää joitakin mehuasemia vastaavia pajoja, joissa kirjoista voitaisiin puristaa helpommin lämmityskäyttöön kelpaavia brikettejä.

putting budgies down II


rakkaus on mainos
joka kuluttajaviraston pitäisi heti kieltää
niin kauniit kasvot kaksi leukaa
kahdet kasvot ja naama nyt
dada tai bidee allani
minä ratsastelen
kuin von döbeln
aukkoja katsellen
kirsu yltä päältä
porsastelussa
{kasvot tulevat tietysti ‘kasvaa’ -verbistä, alunperin Lönnrotin mukaan ‘kasvo’ on tarkoittanut poskea, ja sen monikko kahta poskea, josta sitten on tullut koko frontaalin merkitys; posket ja posket; naama on lappalaisilta saatu sana, heidän murteidensa ‘namme’ tarkoitti kaunista, pehmeää melkein sametin kaltaista nahkaa, joka suojelee ja peittää kasvavat poronsarvet, samalla tavalla ihmisen iho peittää monimuotoiset kasvoluut; veivattu näillä merkityksillä; dadan merkitys on keppi- keinuhevonen ja bidee tulee ranskan sanasta ‘bidet’, joka tarkoitti alkuun ratsuhevosta, kantasana oli muinaisranskan ‘bider’, ravata; porsas löytyy haulla, heh heh}