a (w)hole in one (muokattu)

valkea akkuna talven pituus
syksy leveä musta härkä
kesän korkeus käsi karvainen
y-akseli vihreä aika
ja kevät silmät siniset
susi on sudelle ihminen
kielonkukat ei helise koskaan
ihmistä enemmän
kuin hevosempi
olen linnumpi nyt
a hole in one
a whole in one
niin kuin veri
vyyhtenä suonissa
kerällä sydämessä
kuin kerältä purkautuva
kynttilän sydämen
langan tie
ja kuun kynsi

a (w)hole in one

e on valkoinen ja talven pituus
a musta syksyn leveys
kesän korkeus punainen i
y vihreä aika
ja o kevät sininen
susi on sudelle ihminen
kielonkukat ei helise koskaan
ihmistä enemmän
kuin hevosempi
olen linnumpi nyt
a hole in one
a whole in one
niin kuin veri
vyyhtenä suonissa
kerällä sydämessä
kuin kerältä purkautuva
kynttilän sydämen
langan tie
ja kuun kynsi
{a hole in one, golfia; tarinan mukaan kielot koristaa paratiisin portteja ja kun hyveellinen ihminen astuu portista sisään kielonkellot helisee; kone ei suostu pysähtyyn, se tunkee uutta matskua väkisin; alussa nämä rimbaud´n vokaalien värit on yhdistetty vuodenaikoihin ja neliulotteiseen aa:han (muttei vapun kunniaksi); kertaan kirjainten merkitykset: e < window, a < härkä, i < hand, o < eye; noita viittä ekaa säettä pitäisi muokata hieman 'lyyrisempiin' rätteihin, à la 'kesän korkeus karvainen käsi' jne. jne. 'pystyakseli vihreä aika', ja 'kevät silmä sininen', 'syksyn leveys musta härkä', 'valkoinen ikkuna ja talven pituus'; no siinähän niitä raakaversioita jo tuli}

Väliaikapiste 3

Hahmottamisen helpottamiseksi olkoon nyt sitten kirjan työnimi: (en pidä isoista kirjaimista, se on huutamista; ja kaikki asiat ovat pieniä {maailmankaikkeuden mittakaavassa} ja vain pienet asiat ovat tärkeitä.

  • ja mitä se on
  • Nimi on katekismuksesta tietenkin. Olisi hyvä pysähtyä jokaisen asian kohdalla – ja kysyä tuo kysymys, ihan totta. Se kasvattaa suhteellisuudentajua ja kenties itseironiaa, joita kumpaakaan ei ihmisellä koskaan ole liikaa.

    En tiedä mistä syystä, mutta minusta kirjalla pitää olla motto. Sen on edes jotenkin kuvattava kirjan persoonaa, ja oltava niin kattava että sen syliin mahtuu riittävästi tavaraa. Olkoon motto ainakin toistaiseksi:

    “On olemassa vain yksi todella vakava
    filosofinen probleema: itsemurha.”

    Albert Camus

    Kirjasta “Absurdia järkeilyä”.
    Teksti jatkuu näin: “Muut probleemat, sellaiset kuin onko maailma kolmiulotteinen, käyttääkö järki yhdeksää vai kahtatoista kategoriaa, ovat toisarvoisia tämän rinnalla.”

    Camus kai tarkoitti, että tätä voi pohtia ja tuota analysoida miten pitkään ja miten syvälle tahansa, mutta todellinen kysymys kuuluu, vakuuttavatko kaikki pohdinnat ja analyysit siitä, että elämä on elämisen arvoista. Siitä kai viime kädessä on kuitenkin kysymys. Kaikki muu on detaljeja, loputtomasti detaljeja.

    Kyllä tästä kirja tulee, tietysti, on yllin kyllin materiaalia josta karsia. Se lähtökohta, että kirjoittaisin suomea on toteutunut aika hyvin. Kirja sopii ihan hyvin kirjastoluokan 82.2 (suomenkielinen runous) alle.

    Olen lukenut kahdeksan kuukauden aikana aika paljon kirjoja kvanttifysiikan nykytilasta, esim. Kari Enqvistiä. Viimeisin kirja “Suhteellisuusteoriaa runoilijoille” oli kyllä turhankin yksinkertaistettu pläjäys. Tämä tiedoksi siksi, että eihän luettu voi olla vaikuttamatta kirjoitettavaan tekstiin. Tällä hetkellä on menossa Brian Greenen “Kosmoksen rakenne”, mielenkiintoinen opus. Kotijumalaa pitää selailla vähän väliä (James Joyce: “Finnegans Wake”); jos tulee tulpat, se aina pelastaa pulasta.

    when of ever

    tuuli hinaa kaikkea
    pilvet peesaa aurinkoa
    ruoho tykkää haravaa
    majavat valmistaa
    puista tiimalaseja
    puhun pelotta vain peilin kanssa
    kättelen ovet ja jääkaapin
    lähetän maata kiertävälle radalle
    mikron telkkarin ja radion
    sulaako lumi kirjainten ympäriltä
    vai kirjoitanko minä
    en tiedä ja onko sillä väliäkään
    when of ever
    mumkin bulera
    toistelen mielessäni
    mumkin bulera
    mumkin bulera inshallah
    kärpäsellä on miekkailijan kasvomaski
    perunakuokan terän suonissa
    hölskyy diesel
    pienen sään reunalla
    meri ratsastaa kalalla
    kohti skarabeen
    pilleriä
    {näyttää ihan samalta; oikean perunakuokan terä on sydämen muotoinen; mikrosäitä, -ilmastoja vai miksi niitä kutsutaan on aika tiheässä; skarabee on se egyptiläisten pillerinpyörittäjä, jonka uskottiin pyöräyttävän lannasta aina aamuisin auringon taivolle; titteli on fz:aa siis frank goes zappa; mumkin bulera (inshallah), ehkä huomenna (jos jumala suo)}

    ctrl alt del (lähilukua) jatkoa

    arvuti, on viroa, tietokone, kirjoitettaessa ovat ikkuna ja tietokone auki

    niente squole… niente (ei) mikään, mitään, Ossi Duri-levy (Zappa) kirjoittaja ei hyväksy mitään kouluja eikä mestareita

    i ain´t takin’ shit/ off of no one, laulaa Sheryl Crow, siis íkkunasta kuuluu varis eikä kirjoittaja suostu enää mihin tahansa paskaan, keneltäkään

    a jagged pill, alanis morissetten levyn nimi, jagged pill on ‘vitun’ kuva; kun siis ottaa sellaisen pillerin ovi lakkaa narisemasta, d-kirjaimen merkitys on ovi, delta, ja suiston deltan, mereen laskemisen, kuoleman ja sen pelon, ”oven narinan” poistaa pilleri

    tuonen tuvilla…, siirrytään äkkiä tuonelaan, siellä on jo käyty, ja sieltä ei tehnyt mieli palata, vanhahtava sävy on tahallinen kontrasti eteen- ja taaksepäin

    niin se on, paljon käyttämäni itseironinen siirtymäfraasi, edeltää yleensä lainausta

    todellisuudesta saa astman, oikeasti se ei mene ihan noin, joka tapauksessa kyseessä on mukaelma e. m. cioranin kirjasta ”katkeruuden syllogismeja”

    flimmeri ja flutteri, eteisvärinä ja eteislepatus, molemmat sydämen toimintaa tai mieluummin sen toiminta loppuu noitten seurauksena – todellisuus iskee taas ja kuolemanpelot

    praksis ja skhole a gain, kreik. skhole tarkoitti alun perin ’vapaa-aikaa’, peloista hypätään käytäntöön ja vapaa-aikaan, laiskotteluun joka on kaiken taiteen perusta – again jälleen, mutta myös a gain, ’hankittu’ – siis kirjoittamiseen joka pelastaa todellisuudelta ja kuolemanpeloilta

    nemnogo smerti… ven. hyvin vapaasti suomentaen ”niin paljon kuin on kuolemaa, niin paljon on rakkautta”, annetaan siis ”elämänohje” ja ohje kirjoittamiselle

    tuuli on linnussa, vanhaa kieltä, kun tuuli on linnussa, se on etelässä, edessä

    ovi meressä, meressä on myös etelässä – tässä pitää muistaa mitä raamatussa sanotaan: ’kun tuuli käy hänen ylitseen’…ja lintuhan on sielun kuva – edellä jo oli tämä ovi, delta – siis suisto on joka tapauksessa edessä, kuolemaa kohti mennään – (onko tää ny muka jotain ’sanojen suoltamista’, tässon selvä logiikka takana, perkele)

    tähti keski-iässä, meidän tähtemme, aurinko on keski-ikäänsä elävä tähti

    talot poikki maan, palataan taas vanhoihin ilmansuuntiin, poikki maan tarkoitti että talot rakennettiin lounaasta koilliseen – talo, b-kirjain, on tässä ihmisen kuva ja lounas on ennen länttä jonne aurinko laskee, sama kuva tavallaan kuin ’ovi meressä’

    jatkuu… joskus

    mutta en tiedä koska, tähän asti pääsin tammikuussa (en edes eka sivun loppuun, huh huh).