angeli del fango

maanpetosta jokainen askel
helvetti ei hellitä eikä
paratiisilla sammuteta kiirastulta
minä uskon katalysaattoriraveihin
ja autoon kolmiyhteisiin polkimiin
yritys hyvä yksitoista
surusta ympäripäissään
pesee kätensä veressä
kuivaa hysteriaan
vetten päällä norsun jäljet
korvat kasvimaalla
edessä tie kuin
uusi filmi kamerassa
lieassa agnus dei
jalassa ihvaiset
piipunrassit
yskä hinkuu kuin aasi
tai periskooppi
sepulcrumin
sylissä
{angeli del fango, mutaenkelit, enemmän
netissä; norsusta: lumpeen ja raparperin
lehdet; agnus dei, jumalan karitsa;
sepulcrum, syvennys alttarin keskellä
pyhäinjäännöksiä varten 🙂 ; raparperin
‘historia’ on hauska, alkuaan se on lat.
‘rhabarberium’, sanan loppuosa viittaa
barbaareihin, alkuaan se oli ‘barbaarijuuri’
koska käyttö opittiin heiltä, barbaari taas
on ‘onomatoa’, heidän puheensa kuulosti
pelkältä ‘bar bar’ilta’, sanan alkuosa on
samaa juurta kuin volgan muinainen
nimi: ‘rha’, olen käyttänyt sitä ‘tristiassa’;
tässä nyt ’soitetaan’ aika paljon yyllä ja
äällä}

Advertisements

kleinbuss und fiat

ovi oli poikkeus seinät sääntö
sängyistä selvisi nukkumalla
katajanmarjat oli oikeasti käpyjä
kolikoilla kolme puolta
ilo irti elämästä
loittoni surun nopeudella
matkalla himationiin
moppi päässä silmät kuin tassit
ylennysmerkkien tuolla puolla
oli vihreä ruohompaa
tahdoin hameittesi alle
kuin ennen muinoin valokuvaaja
tangan sielu asui bandoneónissa
tahtoi rypälettä rusina
tie naisen sydämeen
vei kohdun kautta
dialektisen paterialismin
ja teoreettisen tunteen valtakunnassa
aasi paritteli norsun kanssa
synteettisillä sapienseilla
oli selässä avain
ja kieli uralin alla
olin pelkkä tyhmä pääte
pisaraan hukkunut muusien serveri
tratta tertseroni ja tertseroli
trilli joka jäi kiertämään
salin ilmatilaan
väsyneitten käpälien
pasianssi
bussi
pysäkillä
{kleinbuss, ‘pieni kaikille’; fiat, tapahtukoon;
himation, viitta; dialektisen… puhutaan
amerikasta niin kuin aasista voi päätellä;
ural, vyö; tratta, ~vekseli; tertseroni, mulatin ja
valkoisen lapsi, tässä kyllä talvipäivä;
tertseroli, suustaladattava pistooli;
pasianssi, patience, kärsivällisyys}

liebensraum an unfinnished end in the comatorium

pihlaja oli anadyomene
koivu eileithyia
filemon ja baukis statisteja
ilmainen lounas
tosi tyyris koillinen
ilmat oli hyvät kiitos kysymästä
maat satoisia vesi kovaa
tulessa palelsi
sydän löi muttei laimin
ruusu kulakki neilikka omenklatuuraa
ihmisen kolme ikää
kerma kurri ja sakkaava sakka
niin kuin nöyryys on hybriksen superlatiivi
petipan raymondan
saraseeniruhtinaan roolissa pullosara
eins zwei zeit geist
turha kuin struuma
rakkaus tekee rasvasta sokeria
rahko ranteessa pelto selässä
olin sapilas ja elotakkavitsa
kolmansia häitä odotellessa
kynä karrella pohdin
mikä erottaa
paideian paidiasta
ab ovo usque
ad mala
{pyhä puu, anadyomene kreik. ‘merestä
nouseva’, afroditen lisänimi, siis pyhän puun
kukinnan vaahto; eileithyia kreik. uskonnossa
synnytyksen ja lapsenpäästön jumalatar;
filemon ja baukis toivoivat yhteistä kuolemaa
ja jumalat muuttivat heidät puiksi; tässä nyt
puhutaan yhtä aikaa keväästä, sen kuolemasta
‘pyhästä totuudesta’ ja sen kuolemasta;
koillinen, koi; palaa ja palella on sama sana;
kulakki ven. ‘nyrkki’; neilikka oli naula; omen
enne; lentsikat sakkaa; rasvasta ei voi tehdä
sokeria, toimii toisin päin; rahko, viimeinen
elopellosta leikattava korsikouramus; sapilas
…, niillä kannettiin vilja riiheen; 1. häät lapsen
syntymä, 2. häät avioituminen, 3. häät vainaja
siunataan maahan; paideia paidia, enemmän
http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/
kirjoita/essee2.htm; ab ovo… alusta loppuun,
munasta omenoihin}

le grand macabre

ymmärrys ymmällään
yllä alla ja ympärillä
ballografini on stratovariukseni
swaninpätkä fenderini
en saa kuulta unta
näe luilta lunta
olen luova kuin heinäsuova
lihavoitu tuuli läntinen
tiheä kursiivi ruoho
aaltojen ostinato periodipulssille
sisyfolainen skara-bee
ja penrosen rappuset
tasanteen modus vivendi
päiväsen läikkä matalan häikkä
laipion lapiomies
pisara akkunassa
toista tavoittamassa
viipyvän viileän sininen hetki
ja akkuna auki yöhön
valveitten valheitten summa
hornan hormin humma
merihevosuros
joka synnyttää
ja kaiken kaikkiaan
minkä tahansa
lipogrammi
{turhuuksien turhuutta, typeryyttä tämä
selittäminen; penrosen portaat eivät ala
eivätkä pääty; modus vivendi, ~ tilapäis-
järjestely; viipyvän viileän… joku kenties
tunnistaa ketä se on; merihevosuros
todella synnyttää; lipogrammi, enemmän:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lipogram
mm. georges perec käytti sitä}

http://www.kirjasto.sci.fi/perec.htm

motoksi sopisi vaikka tämä:
“before, there was nothing, or almost nothing;
afterwards, there isn’t much, a few signs,
but which are enough for there to be
a top and a bottom, a beginning and an end,
a right and a left, a recto and a verso.”

lasciatemi morire

väistämätöntä välttämätöntä
ja oleellista on turhan tärkeys
ja tyhjyyden tiheys
nähdä seinästä ulos
paremmin kuin ikkunasta
vanha musta pässi
astuu yhä valkeaa karitsaa
mitään mikä ei ole
jo tapahtunut
ei tapahdu
tarkoitus ja merkitys
erosivat ystävinä
mutta eniten kolisevat
synti ja sovitus
just divorced
vitimusta omatunto
kahlaa pimeässä massassa
kahden elektronin
painoisissa
wimp-hiukkasissa
{lasciatemi… antakaa minun kuolla;
jätän selittämättä necessaryn essentialin,
tiheyden olen selittänyt, ja seinän; vanha
musta… on ‘othellosta’; muu saa jäädä,
paitsi tuo loppu: 99 % maailmankaikkeuden
massasta koostuu pimeästä massasta eli
kahden elektronin painoisista wimp-hiukka-
sista (weakly interactive massive particle)}

plimsollin merkit

suru istuu keisarin rinnan päällä
joutsen kahlaa liejussa ja sammakoissa
merenneidon jalat vuotaa verta
joka askeleella
tyttö joka astui leivän päälle
vaipui maan alle toisen
jalantyngät vain tanssivat
punaisissa kengissään
pieni kuusi on ylennetty uuniin
virralaiset ovat kaupungissa
nyt on puun tarina loppu
lopussa puu itsekin
ja tarina
{plimsollin merkit, aluksen ulkokylkeen
maalatut lastimerkit osoittavat kuinka
syvälle alus saa lastin vaikutuksesta
painua eri vuodenaikoina ja eri
vesissä; loput h.c. andersenin saduista:
joutsen, taivas; lieju ja sammakot, maa;
virralaiset…. sadut on loppu; tarina
ven. ‘vanha’ -sanasta}

le proche du lointain

uskolla on omat silmät
minulla omani
minkä omena sävelsi
sen kala sovitti
kissan suolia hangataan
hevosen hännällä
tähtitaivas on pimeys
joka hävisi pyssytappelun
olen jäävuori lomalla havaijilla
ajan ja paikan kolmas pyörä
muistini on alkanut pettää
minua en muista kenen kanssa
synnyin kysymys kiduksissani
kirjoitin että tapahtuisi
niin kuin kirjoitettu on
laadin lauseen jos toisenkin
sytyttelin huoneisiin valoja
ryhdyin taloksi olin ‘the a’
josta ei koskaan tullu ‘a the’ tä
en nähnyt tärkeintä
nausearea navigarelta
laivoja mereltä
katulyhtyjen kahleet jaloissani
muistin marrakeshin kuun
ja muessinit minareeteissa
elin tuntemattomana
kuolin unohdettuna
ruumis nääntyi
runon tiellä
but i did
it my way
told the word
in my own
worlds
{lähellä mutta kaukana; uskolla on omat…
augustinusta; syntiinlankeemus; tosiasia
jousisoittimista; loppu onkin kai selvää
aika typerää tekstiä from a christmas
sacrefreezone}btw, enemmän tämänkin
blogin taustoista jne. Sesame Muchossa:
http://tuli-savu.nihil.fi/sivu.asp?c=199&p=9,199